Passiivikerros

Niin kutsuttu passiivikerros on ohut oksidikerros, joka muodostuu ruostumattoman teräksen pinnalle sen altistuessa hapelle. Teräksen kromiatomit muodostavat tällöin yhdessä happiatomien kanssa tiiviin ja hitaasti reagoivan oksidikerroksen (tästä nimi "passiivikerros"), joka estää hapettumisen etenemisen ja siten myös teräksen ruostumisen. Passiivikerroksen voimakkuus ja kestävyys riippuvat ensi kädessä teräksen seoksen koostumuksesta.

Jaloteräkset reagoivat normaalien terästen tapaan hapen kanssa ja muodostavat pinnalleen oksidikerroksen. Normaalin teräksen kohdalla happi kuitenkin reagoi teräksessä olevien rauta-atomien kanssa muodostaen huokoisen pinnan (ruoste), joka mahdollistaa reaktion jatkumisen. Tämä prosessi voi jatkua työkappaleen täydelliseen ”ruostumiseen” saakka.

Ruostumattoman teräksen kohdalla happi reagoi kromiatomien kanssa, joiden pitoisuus tässä teräksessä on suhteellisen suuri, muodostaen pintaan passiivikerroksen.
Ruosteen syntymiseen ’ruostumattomiin’ teräksiin, on olemassa kaksi syytä:

  • passiivikerrosta ei päässyt muodostumaan tai
  • passiivikerros on tuhoutunut


Passiivikerroksen muodostumatta jäämisen voi estää ainoastaan pitämällä pinnat puhtaina. Työstetyiltä pinnoilta on aina poistettava kaikki jäämät. Tämä koskee erityisesti hioma-aineiden jäämiä. Ruostumattoman teräksen käsittelyyn soveltuvissa hioma-aineissa ei siis periaatteessa ole klooria, rautaa ja rikkiä (massaosuus < 0,01 prosenttia).

Takaisin osioon Tietoa hiomisesta